G'day mates!
Taas on hetki vierähtänyt viimeisimmästä postauksesta. Täällä vähän puolikuntoisena kirjottelen, kun ärsyttävä yskä-nuha-mikälie on iskenyt, ja täytyykin varmaan huomenna suunnata lääkäriin.
Ihanaa on ollut katsella teidän kesäisiä kuvia sieltä Suomesta (tosin pieni ikävä on iskenyt koto Suomeen niiden myötä) ja uskomatonta ajatella, että tasan vuosi sitten juhlimme valmistujaisiani, eikä minulla ollut aavistustakaan missä tulisin vuoden päästä olemaan. Enkä olisi kyllä todellakaan uskonut, että löytäisin itseni vuoden päästä täältä Australiasta. Kaikki on mahdollista kun vaan jaksaa tarpeeksi unelmoida ja tehdä töitä unelmien eteen, sekä uskoa itseensä! Btw, täällä alkoi nyt virallisesti talvi. Noh, eihän tämä nyt talvelta tietenkään tunnu, mutta pirun kylmä täällä kyllä on. Myönnän etten osannut kuvitella täällä olevan koskaan näin kylmä - eikä vain kylmä, vaan myös sateista, tuulista ja pilvistä.. Eli aivan vastakohta mitä yleensä ihmiset ajattelevat Australian säästä. Faktahan vain on että täällä Victorian osavaltiossa sää ei ole aina aurinkoinen ja lämmin.
No mitäs tänne mun arkeen muuta sitten kuuluu? Ei oikeastaan kovin erikoisia, ihan normaalia arkea! Muutamia uusia au paireja olen täällä lähiseudulla tavannut, sekä muutamia uusia suomalaisia tyttöjä Melbournessa. Lasten kanssa arki on oikeastaan tällä hetkellä melko paljon vain kotona oleilua, koska säät ovat olleet surkeita viime viikkoina. Aina silloin tällöin on upeita päiviä kun auriko paistaa ja on lämmin ja silloin aina yritän saada lapset lähtemään puistoon, tai edes leikkimään pihalle, mutta mikä minusta tuntuu välillä oudolta, usein he haluavat vain pysytellä kotosalla.. Minä kun mielelläni lähtisin ulos täältä neljän seinän sisältä ja veisin heitä sinne tänne.. hmmh. Pakko myöntää, että odotan kesän saapumista yhtä paljon täällä, kun olen aina odottanut Suomessakin. Okei, ehkä vähän vielä enemmän täällä ;-) Päivittäin mielessäni pyörii ajatus siitä kuinka olemme kavereiden kanssa roadtripeillä, hengailemme biitsillä ja surffaamme! Ah, kesä tule pian! Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran pääsin surffilaudan päälle, olen vain halunnut lisää ja lisää ja olenkin ajatellut ottavani surffitunteja heti kun ilmat vähänkin lämpenevät.
Ihanaa on ollut katsella teidän kesäisiä kuvia sieltä Suomesta (tosin pieni ikävä on iskenyt koto Suomeen niiden myötä) ja uskomatonta ajatella, että tasan vuosi sitten juhlimme valmistujaisiani, eikä minulla ollut aavistustakaan missä tulisin vuoden päästä olemaan. Enkä olisi kyllä todellakaan uskonut, että löytäisin itseni vuoden päästä täältä Australiasta. Kaikki on mahdollista kun vaan jaksaa tarpeeksi unelmoida ja tehdä töitä unelmien eteen, sekä uskoa itseensä! Btw, täällä alkoi nyt virallisesti talvi. Noh, eihän tämä nyt talvelta tietenkään tunnu, mutta pirun kylmä täällä kyllä on. Myönnän etten osannut kuvitella täällä olevan koskaan näin kylmä - eikä vain kylmä, vaan myös sateista, tuulista ja pilvistä.. Eli aivan vastakohta mitä yleensä ihmiset ajattelevat Australian säästä. Faktahan vain on että täällä Victorian osavaltiossa sää ei ole aina aurinkoinen ja lämmin.
No mitäs tänne mun arkeen muuta sitten kuuluu? Ei oikeastaan kovin erikoisia, ihan normaalia arkea! Muutamia uusia au paireja olen täällä lähiseudulla tavannut, sekä muutamia uusia suomalaisia tyttöjä Melbournessa. Lasten kanssa arki on oikeastaan tällä hetkellä melko paljon vain kotona oleilua, koska säät ovat olleet surkeita viime viikkoina. Aina silloin tällöin on upeita päiviä kun auriko paistaa ja on lämmin ja silloin aina yritän saada lapset lähtemään puistoon, tai edes leikkimään pihalle, mutta mikä minusta tuntuu välillä oudolta, usein he haluavat vain pysytellä kotosalla.. Minä kun mielelläni lähtisin ulos täältä neljän seinän sisältä ja veisin heitä sinne tänne.. hmmh. Pakko myöntää, että odotan kesän saapumista yhtä paljon täällä, kun olen aina odottanut Suomessakin. Okei, ehkä vähän vielä enemmän täällä ;-) Päivittäin mielessäni pyörii ajatus siitä kuinka olemme kavereiden kanssa roadtripeillä, hengailemme biitsillä ja surffaamme! Ah, kesä tule pian! Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran pääsin surffilaudan päälle, olen vain halunnut lisää ja lisää ja olenkin ajatellut ottavani surffitunteja heti kun ilmat vähänkin lämpenevät.
Viime viikkoina olen käynyt kahvittelemassa useaan otteeseen tyttöjen kanssa ja tänäviikonloppuna kävimme katsomassa elokuvissa Pitch Perfect 2. Muutama viikko sitten testasimme ensimmäistä kertaa tuon lähikaupungin yöelämän ja itseasiassa se yllätti meidät positiivisesti.
Asiasta kukkaruukkuun, pienoisia ongelmiakin on ilmaantunut tässä muutaman viikon sisällä, nimittäin minä hömelö menin vahingossa työntämään Iphoneni pesukoneeseen.. Jep. Vaikka Lindan kanssa kokeiltiin kikkakolmosta ja heitettiin puhelin riisien sekaan, ei siihen saatu mitään eloa. Joten siinä sitten piti alkaa selvittelemään kuinka vakuutus tällaisessa tilanteessa toimii. Suuntasin Applen serviceen ja selitin tilanteen ja kyselin miten nyt edetään puhelimen kanssa. On se jännää ajatella, että meikäläinen oikeasti hoitelee tuollaisia asioita täällä enkuksi. En koskaan olisi uskonut, että mun englanninkielen taito kehittyisi niin, että voisin oikeasti hoidella ongelmatilanteita, kuten lääkärissäkäyntejä tai jotain puhelinkorjausjuttuja (saati edes keskustella järkevästi jonkun kanssa, mikä nyt on jo ihan jokapäiväinen juttu mulle täällä :-D jep, mulle se ei ole ollut mikään helppo juttu ennen tänne tuloani.) Lopulta sain Applelta uuden vastaavan puhelimen huomattavasti halvemmalla kuin kaupasta ostettuna, vaikka vakuutusyhtiöhän sen toki minulle maksaa. Helpommin hoitui tämä homma kun olisin osannut odottaa! Kiitos äipälle kun jaksoi näinkin hyvin vakuutuksen hankkia ;-)
Paikallisessa ''terveyskeskuksessa'' tuli vierailtua tuossa yhtenä päivänä ja sielläkin hommat hoituivat oikein näppärästi. Lääkärisetä oli vaan kyllä paljon kiinnostuneempi minusta ihmisenä kuin vaivoistani joiden takia hänen vastaanotolle hakeuduin, haha. Oli hassua kuinka tämä mies kyseli suunnilleen kaiken au pairina olemisesta ja ylipäätään minun elämästäni täällä. Hän jopa vieraili työtietokoneellaan Aupairworld.com nettisivuilla kun kerroin, että löysin host perheeni sen kautta... Jep, ei ehkä Suomessa lääkärin käyttäisi työaikaansa tuollaiseen, hah! Ja kaikenlisäksi en olisi tunnistanut tätä miestä lääkäriksi, sillä hän oli pukeutunut ihan normaaleihin vaatteisiin, farkkuihin ja neulepuseroon. Noh, Aussit ne ovat kaiken suhteen niin paljon rennompia, ettei se nyt sinäänsä yllättänyt.
Paikallisessa ''terveyskeskuksessa'' tuli vierailtua tuossa yhtenä päivänä ja sielläkin hommat hoituivat oikein näppärästi. Lääkärisetä oli vaan kyllä paljon kiinnostuneempi minusta ihmisenä kuin vaivoistani joiden takia hänen vastaanotolle hakeuduin, haha. Oli hassua kuinka tämä mies kyseli suunnilleen kaiken au pairina olemisesta ja ylipäätään minun elämästäni täällä. Hän jopa vieraili työtietokoneellaan Aupairworld.com nettisivuilla kun kerroin, että löysin host perheeni sen kautta... Jep, ei ehkä Suomessa lääkärin käyttäisi työaikaansa tuollaiseen, hah! Ja kaikenlisäksi en olisi tunnistanut tätä miestä lääkäriksi, sillä hän oli pukeutunut ihan normaaleihin vaatteisiin, farkkuihin ja neulepuseroon. Noh, Aussit ne ovat kaiken suhteen niin paljon rennompia, ettei se nyt sinäänsä yllättänyt.
Aika lentää täällä ollessa niin nopeasti, että välillä havahdun ajatukseen ''vuosi on aivan liian lyhyt aika.. en ehdi kokea kaikkea mitä täällä haluaisin kokea..''. Välillä taas ahdistun ajatuksesta etten tiedä mitä aion tehdä Suomeen palatessani. Minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia vielä, eikä toki tarvitsekaan olla, sillä onhan minulla vielä 9kk aikaa ajatella mitä oikeasti haluan tehdä kun kotiin palaan. Tällä hetkellä kun ei oikein ajatus mistään muusta kuin matkustelusta nappaa. Noh, tähän väliin on mainittava että täällä olen saanut varmistuksen sille että I'm always OVERTHINKING! Eihän mun tarvitsisi oikeesti stressata _mistään_ täällä, mutta aina keksin jonkun aiheen sille, kuten: mitäs sitten kun palaan Suomeen, mitäs jos en tiedä vuoden jälkeen mitä haluan opiskella, mitäs kun rahat on loppu kun palaan kotiin enkä löydä kivaa työtä, mitäs jos vain ahdistun ollessani Suomessa ja haluan takaisin ulkomaille... mitäs jos, mitäs jos.. :-D Kaikki tämä johtuu luultavasti vain siitä, että nautin elämästäni niin paljon täällä, enkä haluaisi jättää koskaan tätä kaikkea ihanuutta taakseni.
Tässä postauksessa nyt oikein mitään päätä eikä häntää ollut, mutta tiedättepähän ainakin että hengissä ollaan ja kaikki on hyvin :-)
Tässä postauksessa nyt oikein mitään päätä eikä häntää ollut, mutta tiedättepähän ainakin että hengissä ollaan ja kaikki on hyvin :-)
Kuvia ei nyt tällä kertaa ole näytettäväksi tuon Iphonen pienen onnettomuuden vuoksi.. Sorry mates!
Nauttikaa ihanista kesäpäivistä, nauttikaa elämästä, nauttikaa ystävien ja perheen seurasta, nauttikaa ihan kaikista elämän pienistä iloista.. meillä kun ei täällä aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Eläkää täysillä!
CHEERS X
