Morjesta ihmiset!
(teki mieli kirjoittaa näin oikein suomalaisittain)
Sängyn pohjalta kirjoittelen teille kuulumisia. Mulla alko vasta n. tossa tunti sitten viikonloppu, nimittäin eilinen ilta/yö ja tämä aamu meni lapsenvahtihommissa. Noh, eihän se big deal ole mulle olla noiden kullanmurusten kanssa. Väsymys painaa viime yön jäljiltä, sillä kurkkukipu ja oksenteleva kissa (jep, toinen kerta jo kun toi katti oksentaa MUN HUONEEN lattialle, keskellä yötä tietysti) eivät oikein antaneet kunnon yöunia mulle. Yritän silti pysyä positiivisena! Ulkona ei ole kummoinen ilma, joten ei oikeastaan edes haittaa viettää päivää sisätiloissa ja lihaksetkin meinaavat vähän ilmoittaa olemassa olostaan, joten lepopäivä tekee hyvää.
HEI! MÄ OLEN OLLUT TÄÄLLÄ JO YLI 8 KUUKAUTTA! Pelottavaa. Ahdistavaa. Jännittävää. Aika se vaan lentää. Noh, sitähän se elämä on. Eteenpäin mennään joka hetki. Vielä on kuitenkin aikaa ennen kuin koto Suomeen suuntaan, joten eihän nyt innostuta siellä ruutujen toisella puolella ;-)
Mutta hei.. mulle kuuluu tosi hyvää, kiitos kysymästä! Ihanista KUUMISTA, aurinkoisista kevätpäivistä ollaan jo päästy nauttimaan. Säät siltiheittelevät vielä aika laidasta laitaan, esim. tällä hetkellä en kyllä ilman takkia lähtisi ulos ja toisaalta taas meillä on ollut tässä viime viikkoina +35 asteen hellepäiviä. Kesää kohti, kesää kohti! Kyllä se aurinko ja lämpö tekee ihmeitä ihmisen mielelle. Jokaisen vapaan hetken ilman suosiessa olen yrittänyt viettää rannalla. Vielä tähän astisessa elämässäni en ole löytänyt parempaa paikkaa rentoutua ja antaa mielen puhdistua. Se tunne kun upotan jalat pehmeään hiekkaan, lämmin tuuli sekoittaa hiukset, aalto aallon jälkeen hakkaa rantaan, sininen taivas, meren tuoksu.. Ai että! Ei vaan ole mitään parempaa. Aina tulee jotenkin niin vapaa ja huoleton fiilis. Tiedättekö mitä tarkoitan? Anyway, nyt tuntuu että ollaan lasten kanssa tosi paljon aktiivisempia, kun voidaan pelailla ulkona ja ihan vaan chillailla auringossa. Naapureiden altaallakin ollaan käyty silloin tällöin pulikoimassa. Menee päivät niin paljon nopeammin, kun on enemmän tekemistä.
Ensimmäisinä oikein lämpimänä päivänä kävimme kaverini kanssa kokeilemassa Stand up paddle boardingia, suomeksi tuttavallisemmin suppailua, joka on Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto. Superhauskaa! Kaverini oli kokeillut suppailua aikaisemmin, minulle se oli ensimmäinen kerta ja olin todella innoissani. SUP-lauta muistuttaa pitkälti surffilautaa. Sen päällä seisotaan ja melotaan pitkällä melalla. Luulin ettei tasapainoni riittäisi heti laudan päälle seisomaan nousemiseen, mutta sehän kävi ongelmitta samantien kun vesille päästiin. Enkä muuten kertaakaan tippunut laudalta ;-) Me myös chillailtiin laudan päällä istuen ja aurinkoa ottaen, hah! Barwon Headsissa joen rannalla viikonloppuisin voi vuokrata SUP-lautoja ja märkäpukuja, eikä kahden tunnin vuokraus maksanut ihan maltaita, joten varmasti tullaan vielä suppailemaan useaan otteeseen!
Ensimmäisinä oikein lämpimänä päivänä kävimme kaverini kanssa kokeilemassa Stand up paddle boardingia, suomeksi tuttavallisemmin suppailua, joka on Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto. Superhauskaa! Kaverini oli kokeillut suppailua aikaisemmin, minulle se oli ensimmäinen kerta ja olin todella innoissani. SUP-lauta muistuttaa pitkälti surffilautaa. Sen päällä seisotaan ja melotaan pitkällä melalla. Luulin ettei tasapainoni riittäisi heti laudan päälle seisomaan nousemiseen, mutta sehän kävi ongelmitta samantien kun vesille päästiin. Enkä muuten kertaakaan tippunut laudalta ;-) Me myös chillailtiin laudan päällä istuen ja aurinkoa ottaen, hah! Barwon Headsissa joen rannalla viikonloppuisin voi vuokrata SUP-lautoja ja märkäpukuja, eikä kahden tunnin vuokraus maksanut ihan maltaita, joten varmasti tullaan vielä suppailemaan useaan otteeseen!
Viime kuussa kävimme pienellä perhelomalla Gold Coastilla, Queenslandissa, Lindan ja lasten kanssa. Oli aivan mahtava reissu! Nautin jokaisesta hetkestä heidän kanssaan. Aurinkoa ei valitettavasti riittänyt ihan jokaiselle päivälle. Kuusi päivää me siellä vietettiin oikein kivassa lapsiystävällisessä hotelissa. Muutama päivä loikoiltiin auringossa, mutta loput päivät olivat puolipilvisiä tai sateisia. Huonommalla säällä lähdettiin mm. pienelle autoajelulle ympäri Gold Coastia ja käytiin Australian suurimmassa huvipuistossa, Dreamworldissa.
Dreamworld oli upea kokemus! Taisin olla siitä enemmäni innoissani kuin lapset... Muutamassa hurjassa laitteessa kävin Lindan yllyttämänä ja minä taas yllytin Lindaa, jonka seurauksena hän kävikin laitteessa, johon itse en olisi kyllä mennyt. Nostan hattua siis! Näimme myös niiiin lutuisen tiikerin poikasen sekä kolme isoa upeaa tiikeriä, jotka tekivät erilaisia temppuja Tiger showssa. Yhtenä päivänä lähdin kiertelemään isoa kauppakeskusta yksinäni ja kuinka sattuikaan hauskasti, törmäsin yhdessä vaateliikkeessä kahteen suomalaiseen tyttöön. Muutamia kertoja mulle on sattunut niin että olen yhtäkkiä jossain kuullut ihmisten puhuvan Suomea ja kyllä se aina vaan tuntuu hassulta! Näiden kahden tytön kuulin keskustelevan suomeksi ja heti tuli olo että ''ei vitsi pakko on mennä rupattelemaan heille''. Siinä hetki sitten juteltiin ja kerrottiin omat tarinamme miten olemme tänne Ausseihin päätyneet. Jep, kyllä Australia nähtävästi tekee ihmisistä avoimempia!
Viimeisenä lomapäivänä mekäläinen tietysti sai jonkinsortin silmätulehduksen. Siitä sitten lähdettiin apteekin kautta lentokentälle. Ihanan miniloman vietimme perheen kanssa! Tuntuu että välillämme oleva side vahvistui entisestään lomamme myötä. I love my Aussie family.
Lomamme jälkeen lapsilla oli vielä kaksi viikkoa lomaa eskarista, joten paljon puuhailtiin jottei aika kävisi tylsäksi. Kaverini Becca (au pair Amerikasta) muutti tähän aivan melkein nurkan taakse, joten hänen kanssaan ollaa paljon hengailtu ja touhuiltu lasten kanssa. Jonkun aikaa sitten lapsille iski kamala ''lemmikkikuume'' ja he etsivät ulkoa mittarimatoja ja etanoita lemmikikseen.. Jep. Noh, Linda oli jo pidempään puhunut, että ottaisimme kissanpennun.. Luojan kiitos ei tullut sitä neljättä kissaa taloon, vaan sen sijaan ostimmekin neljä kalaa, eli jokaisella on nyt oma lemmikkikala.
Teistä varmasti moni onkin huomannut, että meikäläinen meni ja otti tatuoinnin. Tatuoinnin ottaminen oli hyvin spontaani päätös, mutta spontaanisuushan on osa minua! Toisaalta olen kyllä jo pitkään haaveillut tatuoinnin ottamisesta täällä toisessa kodissani - Australiassa.. mutta vielä ennen sitä päivää, kun käveltiin sisään tatuointistudioon, en tiennyt millaisen haluan ja mihin kohtaa kehoani. Ajatushan lähti siitä kun kerroin Beccalle, että olen suunnitellut ottavani tatuoinnin lähiaikoina, viimeistään ennen reissuun lähtöä. Juuri ennen tätä keskustelua olimme päättäneet lähteä seuraavana päivänä Melbourneen kiertelemään. Noh, Becca sitten päästi idean ulos - miksi emme menisi yhdessä ottamaan tatuoinnit HUOMENNA MELBOURNESSA. Jep. Voitte kyllä arvata reaktioni! HELL YEAH, LET'S DO IT! YOU ONLY LIVE ONCE. LET'S DO IT! HAHA! .....Paniikki! Millaisen kuvan mä haluan ihooni... ikuisuudeksi! Muutamia ideoita oli tullut mieleeni jo, ja niistä sitten aloin puntaroida mikä olisi paras, mikä kuvaisi tätä mun vuottani täällä, mikä kuvaisi mua itseäni ihmisenä. Mä haluan kuun. Kuu! Kuu ja aurinko? Eikä. Pelkkä kuu. Kompassi! Kompassin mä aion vielä ottaa, mutta ehkä otankin sen sitten vasta Suomeen palattuani. Kuu se on! Kuun mä haluan. Kuun mä sitten otin.
Miksi mä halusin kuun? Kuun ''kauneus, voimakkuus, itsenäisyys'' ovat aina kiehtoneet mua.
Mun mielestä tää teksti on tosi osuva:
''The Moon is a subtle symbolism. She reminds us of our hidden works, our hidden powers, our hidden resources. Her luminous visitations should prompt us to wonder about the treasures we have hidden within us - those majestic mysteries still yet to be illuminated in our awareness.''
Kuu on paljon enemmän kuin vain se, mitä me nähdään öisin taivaalla. Oikeastaan nyt vasta tajuan, että sitä on kovin vaikea selittää mitä kuu merkitsee mulle symbolina, eikä sitä oikeastaan tarvitsekaan osata selittää. Se on nyt osa mua ja muistuttaa mua aina ajastani täällä, rohkeudestani, uskosta itseeni, henkisestä kasvusta, itsenäistymisestäni sekä onnellisuudesta ja uusista seikkailuista elämässäni.
Olen ollet lapsenvahtina aika usein viimeaikoina, kun Linda on ollut työreissuilla. Tuntuu aina mukavalta olla avuksi Lindalle, lapsetkin ovat niin ihania minulle, ettei tarvitse olla yhtää huolissaan esim. nukkumaan laittamisesta tai oikeastaan mistään. Pikku enkeleitä he yleensä ovat. Hirmuisen kehityksen nään lapsissa tämän 8 kuukauden ajalta. Aina tulee hymy huulille, kun tajuan opettaneeni jonkun uuden jutun/tavan heille. Lasten kanssa ollaan jo vähän ruvettu juttelemaan mun pois lähdöstäni, mutta eihän ne sitä vielä oikeastaan ymmärrä. Ei sillä että minä itsekään ymmärtäisin..
Ainiin! Nyt meillä on sitten jo matkasuunnitelman hieman paremmin hallussa! Karkeasti ne menevät näin:
26. joulukuuta sanon heipat perheelle ja näen ystäväni Hannan, joka lentää Melbourneen tuona päivänä.
28. pv noudamme asuntoautomme ja illalla Katja (Hannan kaveri Suomesta, joka reissaa kanssamme) lentää Melbourneen, joten nappaamme hänet kyytiin ja lähdemme ajamaan kohti Lornea samana iltana.
29. pv menemme Falls Festivaaleille Lorneen neljäksi päiväksi, eli uuttavuotta juhlimme kyseisillä festareille, wuhuuu!
1.1 starttaamme taas pienen asuntoautomme ja suuntaamme kohti Sydneytä. Sydneystä lähdemme Itärannikkoa pitkin ylös Cairnsiin päin. Emme ole vielä päättäneet missä kaikkialla haluamme pysähtyä matkan varrella, mutta koska aikaa meillä on vain 3,5 viikkoa, täytyy meidän valita vain ne ''parhaat paikat''. Luonnollisesti yövymme asuntoautossamme, mikä kyllä tuntuu vähän extremeltä sillä meillä on vain yksi ns. parisänky autossamme. Meitähän on siis kuitenkin kolme tyttöä. Heh! Katsotaan.. sopu tilaa antaa. Tosin jo ajatuskin +40 helteestä ja kolme tyttöä yhdessä parisängyssä saa mut hikoilemaan. Ehkä otamme kuitenki teltan mukaan kaiken varalta.
22.1 saatamme road trippimme loppuun ja lennämme Cairnsista Balille noin kuukaudeksi, kohti uusia seikkailuja! Balille kanssamme tulee vielä kaksi tyttöä Suomesta, Hannan kavereitä hekin.
Balin jälkeen suuntaamme vielä Thaimaahan joksiki aikaa ja sieltä lennämme Suomeen.
Tästä eteenpäin kaikki on melko auki. Emme aio varailla majoituksia yms. etukäteen, sillä haluamme pitää matkan melko ''avoimena'', eli siis menemme sinne minne huvittaa ja katsomme sitten missä parhaiten viihdymme. Tietysti mahdollisimman paljon paikkoja haluamme nähdä. Myös rahapussia täytyy kuunnella reissun aikana, joten paluulentojakaan emme ostele vielä, koska emme tiedä kuinka kauan reissussa kykenemme olemaan.. yeah backpacker life! Mutta eikö kuulostakin aika jännittävältä?! Mä en meinaa malttaa odottaa! Niin on ikävä tuota mun ihanaa reissukaveriakin, että voi juku sitä hetkeä kun pääsen rutistamaan hänet rusinaksi.
Nyt on varmistunut Jonnan ja Teemun sekä Katrininkin tulo tänne meikäläisen luo. Ihan käsittämätöntä että he oikeasti tulevat. Lennot on ostettu! NIIN IHANAA! Meinaa tulla tippa linssiin jo ajatuksestakin.
Hei ensi viikonloppuna on Halloween!!! Mulla olisi ohjelmassa Halloween partyt! Sitä odotellessa ;-)
Henkeäsalpaavat maisemat Jan Jucin surffirannalla.
Ihana Barwon Heads!
Kääk, siellä se äippä on!
Näissä kahdessa meikäläinen uskals käydä!
Lomamme jälkeen lapsilla oli vielä kaksi viikkoa lomaa eskarista, joten paljon puuhailtiin jottei aika kävisi tylsäksi. Kaverini Becca (au pair Amerikasta) muutti tähän aivan melkein nurkan taakse, joten hänen kanssaan ollaa paljon hengailtu ja touhuiltu lasten kanssa. Jonkun aikaa sitten lapsille iski kamala ''lemmikkikuume'' ja he etsivät ulkoa mittarimatoja ja etanoita lemmikikseen.. Jep. Noh, Linda oli jo pidempään puhunut, että ottaisimme kissanpennun.. Luojan kiitos ei tullut sitä neljättä kissaa taloon, vaan sen sijaan ostimmekin neljä kalaa, eli jokaisella on nyt oma lemmikkikala.
Mun ikioma kala! Mate!
Teistä varmasti moni onkin huomannut, että meikäläinen meni ja otti tatuoinnin. Tatuoinnin ottaminen oli hyvin spontaani päätös, mutta spontaanisuushan on osa minua! Toisaalta olen kyllä jo pitkään haaveillut tatuoinnin ottamisesta täällä toisessa kodissani - Australiassa.. mutta vielä ennen sitä päivää, kun käveltiin sisään tatuointistudioon, en tiennyt millaisen haluan ja mihin kohtaa kehoani. Ajatushan lähti siitä kun kerroin Beccalle, että olen suunnitellut ottavani tatuoinnin lähiaikoina, viimeistään ennen reissuun lähtöä. Juuri ennen tätä keskustelua olimme päättäneet lähteä seuraavana päivänä Melbourneen kiertelemään. Noh, Becca sitten päästi idean ulos - miksi emme menisi yhdessä ottamaan tatuoinnit HUOMENNA MELBOURNESSA. Jep. Voitte kyllä arvata reaktioni! HELL YEAH, LET'S DO IT! YOU ONLY LIVE ONCE. LET'S DO IT! HAHA! .....Paniikki! Millaisen kuvan mä haluan ihooni... ikuisuudeksi! Muutamia ideoita oli tullut mieleeni jo, ja niistä sitten aloin puntaroida mikä olisi paras, mikä kuvaisi tätä mun vuottani täällä, mikä kuvaisi mua itseäni ihmisenä. Mä haluan kuun. Kuu! Kuu ja aurinko? Eikä. Pelkkä kuu. Kompassi! Kompassin mä aion vielä ottaa, mutta ehkä otankin sen sitten vasta Suomeen palattuani. Kuu se on! Kuun mä haluan. Kuun mä sitten otin.
Miksi mä halusin kuun? Kuun ''kauneus, voimakkuus, itsenäisyys'' ovat aina kiehtoneet mua.
Mun mielestä tää teksti on tosi osuva:
''The Moon is a subtle symbolism. She reminds us of our hidden works, our hidden powers, our hidden resources. Her luminous visitations should prompt us to wonder about the treasures we have hidden within us - those majestic mysteries still yet to be illuminated in our awareness.''
Olen ollet lapsenvahtina aika usein viimeaikoina, kun Linda on ollut työreissuilla. Tuntuu aina mukavalta olla avuksi Lindalle, lapsetkin ovat niin ihania minulle, ettei tarvitse olla yhtää huolissaan esim. nukkumaan laittamisesta tai oikeastaan mistään. Pikku enkeleitä he yleensä ovat. Hirmuisen kehityksen nään lapsissa tämän 8 kuukauden ajalta. Aina tulee hymy huulille, kun tajuan opettaneeni jonkun uuden jutun/tavan heille. Lasten kanssa ollaan jo vähän ruvettu juttelemaan mun pois lähdöstäni, mutta eihän ne sitä vielä oikeastaan ymmärrä. Ei sillä että minä itsekään ymmärtäisin..
Ainiin! Nyt meillä on sitten jo matkasuunnitelman hieman paremmin hallussa! Karkeasti ne menevät näin:
26. joulukuuta sanon heipat perheelle ja näen ystäväni Hannan, joka lentää Melbourneen tuona päivänä.
28. pv noudamme asuntoautomme ja illalla Katja (Hannan kaveri Suomesta, joka reissaa kanssamme) lentää Melbourneen, joten nappaamme hänet kyytiin ja lähdemme ajamaan kohti Lornea samana iltana.
29. pv menemme Falls Festivaaleille Lorneen neljäksi päiväksi, eli uuttavuotta juhlimme kyseisillä festareille, wuhuuu!
1.1 starttaamme taas pienen asuntoautomme ja suuntaamme kohti Sydneytä. Sydneystä lähdemme Itärannikkoa pitkin ylös Cairnsiin päin. Emme ole vielä päättäneet missä kaikkialla haluamme pysähtyä matkan varrella, mutta koska aikaa meillä on vain 3,5 viikkoa, täytyy meidän valita vain ne ''parhaat paikat''. Luonnollisesti yövymme asuntoautossamme, mikä kyllä tuntuu vähän extremeltä sillä meillä on vain yksi ns. parisänky autossamme. Meitähän on siis kuitenkin kolme tyttöä. Heh! Katsotaan.. sopu tilaa antaa. Tosin jo ajatuskin +40 helteestä ja kolme tyttöä yhdessä parisängyssä saa mut hikoilemaan. Ehkä otamme kuitenki teltan mukaan kaiken varalta.
22.1 saatamme road trippimme loppuun ja lennämme Cairnsista Balille noin kuukaudeksi, kohti uusia seikkailuja! Balille kanssamme tulee vielä kaksi tyttöä Suomesta, Hannan kavereitä hekin.
Balin jälkeen suuntaamme vielä Thaimaahan joksiki aikaa ja sieltä lennämme Suomeen.
Tästä eteenpäin kaikki on melko auki. Emme aio varailla majoituksia yms. etukäteen, sillä haluamme pitää matkan melko ''avoimena'', eli siis menemme sinne minne huvittaa ja katsomme sitten missä parhaiten viihdymme. Tietysti mahdollisimman paljon paikkoja haluamme nähdä. Myös rahapussia täytyy kuunnella reissun aikana, joten paluulentojakaan emme ostele vielä, koska emme tiedä kuinka kauan reissussa kykenemme olemaan.. yeah backpacker life! Mutta eikö kuulostakin aika jännittävältä?! Mä en meinaa malttaa odottaa! Niin on ikävä tuota mun ihanaa reissukaveriakin, että voi juku sitä hetkeä kun pääsen rutistamaan hänet rusinaksi.
Nyt on varmistunut Jonnan ja Teemun sekä Katrininkin tulo tänne meikäläisen luo. Ihan käsittämätöntä että he oikeasti tulevat. Lennot on ostettu! NIIN IHANAA! Meinaa tulla tippa linssiin jo ajatuksestakin.
Hei ensi viikonloppuna on Halloween!!! Mulla olisi ohjelmassa Halloween partyt! Sitä odotellessa ;-)
Falls Festareiden esiintyjät. Can't wait!!!!
Roope skypetteli mun kanssa :)
Aamupala auringossa!
''Jaa sisällekkö meinasit mennä? Älä unta nää.''
Muru niin väsyneenä au pairin sylissä.
Vähän jäätelöä minigolffin jälkeen, nams!
Kun aurinko paistaa, me chillataan!
Mallin ainesta, eikö olekin?!
Beccan kanssa rantsulla hengailemassa.
Naapureiden ihana pikkuinen spa
Jätskiautolle matkamme käy!
On se staili muuttunut vähän rennompaan suuntaan tällä, voisko näin sanoa.
Näin se murunen katteli mua kun skypetettiin <3
Iso tyttö sovitti tulevia kouluvaatteita. Ensi vuoden alussa alkaa koulu pikkuisilla!
Huijasin perhettä tällä feikkinenäkorulla... Eli ei, en ole ottanut nenärengasta täällä. Vielä ;-)
Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa teille sinne Suomeen. Nauttikaa ihanista, tunnelmallisista syysilloista. Hei, ei se elämä niin kurjaa ole, vaikka onkin pimeää, märkää ja kylmää? Eihän? Stay positive mates!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti